Miks meille on yleensä niin vaikeaa joskus tajuta, että oma elämä saattaa olla paremmalla kantilla, kuin toisten? Meidän pitäis oppia arvostamaan sitä mitä ollaan saatu ja antaa läheisten ymmärtää, että me oikeesti rakastetaan niitä. Okei, joskus on ok raivota ja netralisoitua mutta ei kuitenkaan lopun aikaa. Hetkellinen ja vain joskus sattuvat raivarit ymmärretään vielä. Ainaiset ja kokoajan päällä olevat raivarit tappavat muita ja saavat muille päälle omanlaisensa itkuraivarit ahdistukset ja kysymykset "Onko tolla kaikki okei?" "Eikö sun oo sitten hyvä olla täällä?" "Luulin, että meillä menisi paremmin, kuin joillain muilla."
Voisin tehdäkin tässä samalla (hieman myöhässä tosin) uuden vuoden lupauksen. Koitan oppia arvostamaan nykyistä elämääni ja sitä kaikkea mitä olen saanut porukoilta, kavereilta ja muulta perheeltäni. Elämäkin helpottuu siinä samalla :) Jo pienet teot antaa ymmärtää, miten paljon sä oikeesti välität.
 |
weheartit.com |
 |
weheartit.com |
" Too much of anything can make you sick
Even the good can be a curse
Makes it hard to know which road to go down
Know when too much can get you hurt
Just know that you're not in this thing alone
There's always a place in me that you can call home
Whenever you feel like we're growing apart
Let's just go back to the start "
No comments:
Post a Comment